23.6.2011

Vaatimukset Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

Asunto Oy X (asunto-osakeyhtiö) vaati käräjäoikeudessa yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaisen saneerausmenettelyn aloittamista.

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen (Ilmarinen) vastusti hakemusta ja vaati, että asunto-osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Käräjäoikeuden päätös 25.2.2010

Käräjäoikeus hylkäsi asunto-osakeyhtiön saneeraushakemuksen ja Ilmarisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen todeten, että asianosaiset vastasivat saneerausasiassa pääsääntöisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan. Asiassa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aiheen poiketa pääsäännöstä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Tossavainen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 21.5.2010

Asunto-osakeyhtiö valitti hovioikeuteen ja uudisti hakemuksensa.

Ilmarinen vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Lisäksi yhtiö teki vastavalituksen ja vaati, että asunto-osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä pääasian osalta.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus katsoi, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 89 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan asianosaiset vastasivat itse saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista, koski vain jo aloitettuun saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia eikä siten esimerkiksi hakemusvaiheeseen liittyviä kustannuksia. Saman lain 68 §:n mukaan noudatettiin laissa tarkoitetun asian käsittelyssä hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Mainitun luvun 13 §:n mukaan hakemusasian käsittelystä oli soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian käsittelystä säädettiin. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus saneeraushakemuksen käsittelyn osalta tuli siten ratkaista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella. Kysymyksessä ei hovioikeuden mukaan ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asia, jossa sovinto ei ollut sallittu. Sen vuoksi tuli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta saneerausmenettelyä koskevan hakemuksen käsittelyn osalta ratkaista saman luvun 1 §:n mukaan siinä tapauksessa, että joku asianosaisista vastusti hakemusta. Jos hakemus hylättiin, hakijan oli katsottava hävinneen asian hakemusta vastustaneeseen velkojaan nähden ja hakija oli siten velvoitettava korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut. Asunto-osakeyhtiö oli hävinnyt asian Ilmarista vastaan myös hovioikeudessa.

Hovioikeus velvoitti asunto-osakeyhtiön korvaamaan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maija Liisa Kilpeläinen, Kaarina Heino ja Jukka Soininen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asunto-osakeyhtiön saneerausmenettelyä koskeva hakemus on saneerausmenettelyä aloittamatta hylätty. Hovioikeus on velvoittanut asunto-osakeyhtiön korvaamaan sen velkojan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, määräytyykö ennen saneerausmenettelyn aloittamista muodostuneiden kulujen korvausvelvollisuus hovioikeuden lausumin perustein oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella vai yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 89 §:n 2 momentin mukaan.

Kulujen korvaamista koskevista säännöksistä

2. Yrityssaneerauslain 89 §:n 2 momentin mukaan asiaan osalliset vastaavat itse saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista. Lain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetussa väitteiden käsittelyssä ja 87 §:n 4 momentissa tarkoitetun moiteasian käsittelyssä sovelletaan kuitenkin vastaavasti, mitä oikeudenkäyntikuluista riita-asiassa säädetään.

3. Yrityssaneerauslain 68 §:n 1 momentin mukaan asian käsittelyssä noudatetaan hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä, jollei yrityssaneerauslaista muuta johdu. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 13 §:n viittaussäännöksen perusteella hakemusasioissa sovelletaan saman lain 21 luvun säännöksiä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta riita-asiassa.

Säännösten tulkinnasta

4. Edellä mainituin tavoin yrityssaneerauslakiin sisältyy nimenomainen yleinen säännös siitä, miten vastuu menettelystä asianosaisille aiheutuneista kustannuksista, kuten oikeudenkäyntikuluista, jakautuu asianosaisten kesken. Tämän vuoksi yrityssaneerauslain 68 §:n 1 momentin mukaisesti hakemusasioiden käsittelyä koskevia säännöksiä ei tältä osin ole lähtökohtaisesti noudatettava. Kulusäännös on kuitenkin tulkinnanvarainen nyt kysymyksessä olevien ennen saneerausmenettelyn aloittamista muodostuneiden kulujen osalta. Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan menettelyn alkamisella tarkoitetaan sitä ajankohtaa, jona tuomioistuin on tehnyt päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta.

5. Yrityssaneerauslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp s. 109) mukaan yrityssaneerauslain 89 §:n 2 momentista ilmenee siitä ilmenevin poikkeuksin, että asianosaiset vastaisivat itse aloitettuun saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista. Hallituksen esityksen maininta viittaisi siihen, että ennen menettelyn aloittamista aiheutuneiden hakemusvaiheen kustannusten on tarkoitettu jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin kuluvastuu määräytyisi hakemusasioissa sovellettavien oikeudenkäymiskaaren 21 luvun oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

6. Sanotussa 89 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti säädetty ne tilanteet, joissa kuluvastuu määräytyy pääsäännöstä poikkeavasti oikeudenkäymiskaaren mainittujen kulusäännösten mukaan, mutta hakemusvaiheen kustannuksia ei ole säädetty kuulumaan näiden kulusäännösten piiriin. Säännöksestä ei muutoinkaan ilmene, että hakemusvaiheen kustannukset olisi ollut tarkoitus jättää säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Nämä seikat puoltavat sitä tulkintaa, että myös hakemusvaiheen kulut kuuluvat säännöksen soveltamisalaan.

7. Saneerausmenettelyn aloittamista koskeva ajankohta on ollut tarpeen säätää täsmällisesti, koska siihen liittyy lain 4 luvusta ilmeneviä oikeusvaikutuksia. Sinänsä on kuitenkin selvää, että myös hakemus ja sen käsittely ovat osa saneerausmenettelyä. Jos saneerausmenettely aloitetaan, ei ole tarkoituksenmukaista, että kuluvastuuta arvioitaisiin erikseen ja eri perustein hakemusvaiheen osalta, vaan vastuu tulee tällöin arvioitavaksi kaikilta osin mainitun 89 §:n 2 momentin nojalla. Perusteltua ei ole, että kuluvastuu määräytyisi hakemuksen hylkäämistapauksissa eri perustein.

8. Yrityssaneerauslain 93 §:n mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta panee vireille ilmeisen perusteettoman hakemuksen saneerausmenettelystä, on velvollinen korvaamaan vahingon, joka velalliselle tai velkojalle tämän vuoksi aiheutuu. Korvausvelvollisuus koskee myös oikeudenkäyntikuluja. Tämän vuoksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun kulusäännösten soveltamista hakemusvaiheen kuluihin ei voida puoltaa myöskään sillä, että se olisi tarpeen oikeudenmukaisen kuluratkaisun tekemiseen silloin, kun hakemus todetaan ilmeisen perusteettomaksi.

Johtopäätös

9. Korkein oikeus katsoo, että edellä mainituin perustein on perusteltua tulkita yrityssaneerauslain 89 §:n 2 momentin säännöstä niin, että myös saneerausmenettelyn hakemusvaiheen kustannukset kuuluvat säännöksen soveltamisalaan. Siten Ilmarinen vastaa itse menettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista käräjäoikeudessa. Säännöksessä ei ole säädetty, että asiassa muutoksenhakuasteessa aiheutuneiden kulujen korvaamista olisi arvioitava eri perustein. Kun muutoksenhaku on osa saneerausmenettelyä, kulujen korvausvelvollisuus myös tältä osin määräytyy säännöksen pääsäännön mukaisesti. Näin ollen Ilmarinen ei saa korvausta kuluistaan myöskään hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen vaatimus Asunto Oy X:n velvoittamisesta korvaamaan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa hylätään ja asunto-osakeyhtiö vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen oikeudenkäyntikuluvaatimus Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Timo Esko (eri mieltä) ja Jorma Rudanko (eri mieltä). Esittelijä Heli Sankari.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rudanko: Kuten Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenee, yrityssaneerauslain 68 §:n 1 momentin perusteella sovelletaan saneerausasian käsittelyssä hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä, jollei yrityssaneerauslaista muuta johdu. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 13 §:ssä säädetään, että hakemusasian käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian käsittelystä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan kokonaan tai osaksi vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Yrityssaneerauksen aloittamiseksi tehty hakemus, jonka tarkoittamia oikeusvaikutuksia ei voida vastapuolen suhtautumisesta riippumatta saada aikaan ilman tuomioistuimen ratkaisua, kuuluu viimeksi mainitun oikeudenkäymiskaaren säännöksen soveltamisalaan. Säännöksestä poikkeaminen edellyttää, että yrityssaneerauslaissa olisi säädetty kuluvastuusta toisin.

Kuten yrityssaneerauslain 89 §:n otsikosta ilmenee, säännös koskee menettelyyn osallistumisen kustannuksia. Menettely alkaa yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan määritelmän mukaisesti siitä ajankohdasta, jolloin tuomioistuin on tehnyt päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta.

Lain sanamuodon perusteella on katsottava, ettei yrityssaneerauslakiin sisälly säännöstä, joka koskisi vastuuta kuluista, jotka liittyvät menettelyn aloittamista tarkoittavan hakemuksen käsittelyyn. Ilmarisen esittämään vaatimukseen asunto-osakeyhtiön velvoittamisesta korvaamaan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut asiassa on näin ollen sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää.

Tätä kantaa tukee myös se Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevä, yrityssaneerauslain 89 §:n 2 momentin soveltamisalaa koskeva seikka, että lain esitöiden mukaan sanotusta lainkohdasta ilmenee selvyyden vuoksi, että asianosaiset muiltakin osin vastaisivat itse aloitettuun saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista.

Kuten edellä on todettu, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan on erityisestä syystä mahdollista velvoittaa asianosainen korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Sen perusteella, mitä asiassa on käynyt ilmi asunto-osakeyhtiön hakemuksesta, katson valituksen hyläten asiassa esitetyn erityisiä perusteita velvoittaa asunto-osakeyhtiö korvaamaan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa niillä määrillä, jotka ilmenevät hovioikeuden päätöksestä. Samoin on asunto-osakeyhtiö velvoitettava korvaamaan Ilmarisen vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa.

Jätän hovioikeuden päätöksen lopputuloksen noudatettavaksi. Velvoitan Asunto Oy X:n korvaamaan Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 961,85 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Oikeusneuvos Esko: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rudanko.